maanantai 4. heinäkuuta 2011

Juhannus meni osittain sairastellen

Poika ja miniä saapuivat kovin kurkkukipeinä ja flunssaisina.  Eli otettiin aika rauhallisesti. 


Amelie ja Napoleon virkistivät päiviämme karkailemalla , haukkumalla, leikkimällä ja kieriskelemällä eri paikoissa. Ja minua ne herättivät siinä puoli seitsemän maissa. 

Juhannuskimppu oli ihana. Lauantaina keskityn laattojen katkaisemiseen. Ei pitänyt olla mitään iso juttu. Kahta eri kokoa vaan tarvitsin.




                          Ei nyt ihan helppo vaan ollut.



Vaikka oli hyvät työkalut. Käytössä oli mahtava kaakelileikkuri, jolla ei kai periaatteessa voi vinoa tehdä. Kyläläinen lainasi. Minä tein niin paljon vinoa ja sutta, joten kiitin viisauttani - olin ostanut aika reilusti kaakeleita.


Aika paljon saimme levitettyä multaa, huolimatta flunssaa ja kieltojani. Poika ei tottele enää äitiään! Hirvitti kuitenkin ja sain hänet tauolle ainakin muutaman kerran. 

                    

                    Juhannussunnuntaina ehdin myös kaakeloida tulevan    
                    liesitason alle.


 Saumasin aivan tummalla harmaalla ja se oli aika kamalaa duunia. Sitä saumausainetta oli kaikkilla ja etenkin seuraavalla viikolla kynsieni alla.  Lähdin työmatkalle ja kädet pysyivät koko päivän piilossa. 
Unohdin otaa saumatusta tasosta kuvat.  Kaakeloin myös hauska "hyllyn" jonka muurari teki minulle. 



Sen pituinen se. Ja paluumatkalla istuin ekan kerran ruuhkissa. 8 km tai 0 km tunnissa oli Tykkimäen kohdalla vauhtini. Mutta, so what! 

Edessä oli viimeinen työviikko ennen lomaa ja se työviikko on nyt takanani. Olen juuri viettänyt ekan lomapäiväni ihanassa yksinäisyydessä ja rauhassa. Ahkeroinut aika paljon. Järjestellyt kamoja , siivonnut, purkanut kasseja ja parantanut puuceen (PC:N??) pesupaikan. Kuvia tulee seuraavalla kerralla.







2 kommenttia:

  1. Suloiset koirulaiset teillä siellä juhannuksena!
    Minua odotti samannäköinen kimppu Lohjalla, kun juhannuksen jälkeen palasimme. Lapset (siis aikuiset) olivat keränneet juhnnuskimpun.
    Titte, oletko tajunnut, kuinka paljon olet oppinut uusia taitoja vuoden aikana talosi kanssa?

    VastaaPoista
  2. Hei Irene. Ihana miniäni keräsi tuon kimpun. Olen hyvin nöyrä kaiken uuden edessä jonka opin. Ja etenkin niiden hommien edessä joita en pysty itse tekemään. Olen todella oppinut arvostamaan käsityöläisiä ja muita jotka osaavat omilla käsillään jotain tehdä. Onneksi heitä on vielä jäljellä muutamia. Nyt on aivan hjiljaista ja "helt bleke" = ei mitään tuulta lammella. Pikkuisia ongelmia on Högfors hellanikanssa, ei muuraustyön osalta vaan itse uunin osalta. Spiselhällens renkaat eivät ole ihan tiiviitä!!NE vähän falskaavat!

    VastaaPoista