Laani, lankku ja lauta

Uusi hieno parkkipaikka liitäntäalueineen kutsuttiin toissailtana laaniksi. Laani on täällä tasainen alue jossa usein käsitellään puuta; klapeja esim. Ja täällä alkoi alkuviikolla klapien teko ja kesän voimannäytön projekti. Eilen tulivat sateetkin ja tänäänkin tuli vähän vettä. Muuten on ollut aivan mahtavan kauniit säätä täällä Kääpälässä.Muualla Suomessa nähtävästi sataa koska FB kaverit valittavat kovasti huonosta säästä.

Jos tarkasti katsoo niin yksi klapi lentää maahan. Ensin piti kuitenkin korjata liiterin lattia, koska 2 hirttä oli mennyttä.

Liiteri nostettiin ja kaksi hirttä vaihdettiin.

Tämä hirsi oli yksi vanhoista jotka löytyivät toissa vuonna kun liiteri siivottiin. Oli niin tiukkaa tavaraa että moottorisahalla oli tekemistä.

 Ennen ja jälkeen hirsien vaihtoa lapioimme pojan ja miniän kanssa ulos kaikki vanhat heinät, mätääntyneet lattialaudat ja muuta rojua. Kaikki poltetaan ja  teimme kaksi kasaa ettei vaan tule liian isoa kokkoa. Toista poltetaan, toisessa on syötettävää kokkoon. On hyvä muistaa että on turvallisempaa poltaa pienempää kokkoa ettei liekit nouse liian korkealle.Tämän opin jo lapsena joltain.

Hyvin kuvasta näkyy millainen lattia tuli vasemmalle puolelle. Kun kaikki maatuva oli saatu pois, poika kantoi sisään soraa viiden cm:n kerrokseksi. Sen päälle latoin viime vuoden tiilien puulavoja.Onneksi olin säästänyt niitä. Ja eka klapierä saapui toiselta laanilta Valkealasta. 36 banaanilaatikkoa, joita poikani tyhjensi kiitettävällä sitkeydellä. (Banaanilaatikkomenetelmästä lisää heti kun kännykkäni taas alkaa toimimaan, nyt en saa purettua kuviani jostain syystä.)  Sinä aikana miniä ja minä purimme oikeanpuoleisen lattian pois. Aikka rankaa hommaa oli meille kaikille koska ulkona oli 25 - 27 astetta.  Lekalla löin lankut irti tai kammella kampesin, sitten väännettiin ja käännettiin kunnes irtosivat. Kamala pöly koko ajan ja miniä kantoi kaiken ulos. Pieni, sitkeä ja ahkera miniäni. Ja ihana poikani joka ahkeroi aina sitkeästi, kunhan pitkä starttimatka on ohi.

Ja heti kun nuorpari oli lähtenyt kaupunkiin takaisin oli pihalle syntynyt jo aika iso pyramiidi laanilleni.

Eräs naapuri tuli katselmaan näitä puuhia ja lupasi samalla laudoittaa liiterin seiniä elokuun lopulla. Kun keskustelimme puutavarasta erehdyin käyttmään sana lauta. Silloin kohtelias mies kertoi että lauta ei ole tarpeeksi vahvaa pitää olla lankku. Jännää, koko ajan tulee tarkennuksia omaan kielenkäyttöön. Lauta on ohut, lankku paksu. Missä mitassa se mysteerinen muutos tapahtuu jäi epäselväksi.