perjantai 28. syyskuuta 2012

Liiterin laudoittaminen lähestyy






Kävimme tänään naapurini Valtterin kanssa Savitaipaleella lautoja hakemassa. Naapurin valvovan silmän alla lajittelimme kakkoslaadun puita tunnin verran ja kuorma oli valmis.



Tuuman paksuiset,  eli 25 mm ei 22 mm joka tuntuu olevan se tavallisempi paksuus, sekä 125 mm leveät laudat kuormattiin. Sahan omistaja oli komea mies ja oikein mukava. Jos muistaa rimarallini viime vuodelta niin ei voi muuta kuin todeta että lista- ja lauta-busineksessä pyörii hyvän näköisiä miehiä. Sahaamassa  täällä oli uusi sahaaja, hänkin komea. Minä katsoin kerrankin vähän tarkemmin  miehiä ja Valtteri-naapuri lankkuja. Hyvä työnjako. Mutta lankut olivat sydänpuuta ja kestää kuulemma sata vuotta.  Pitää varmaan tehdä tästä huomautus testamenttiin, koska lienen vähän muualla vuonna 2112. 

Kun ajoimme sahan pihalle minun piti peruuttaa autoni peräkärryn kanssa toiselle puolelle pihaa. Meni muuten kohtuullisen sutjakkaasti ja oli aika makeat fiilikset. Sellainenhan kostautuu hetkessä. 
Heti  pyydettiin että vielä siirtäisin autoni kerran toiseen kohtaan" koska  niin näppärästi peruutit sen kärryn kanssa äsken."  Yritin kyllä selittää että kyseinen peruuttaminen oli erehdys. 
Kolme miestä kun seisoivat katsomassa homma loppui siten että kärry irrotettiin ja työnnettiin oikeaan kohtaan. Vaikka periaatteen tasolla tarkasti tiedän, miten peruutetaan kärryn kanssa ei se vaan aina onnistu.

              Yllä tarkka Valtteri valmistelee kuorman sitomista. 
Tarkkasilmäinen huomaa että meille sattui pikkuinen kömmähdys kuorman kanssa. Jossain vaiheessa lastaamisen aikana unohdimme täysin peräkärrysäännön; "kuorma saa olla max. 1,5 metriä kärryn ulkopuolella"! Alussa sääntö oli kyllä ihan kirkkaana mielessä. Vasta nyt kirjoittaessani tajusin että meillä oli liian pitkät laudat kuormassa.
Lopuksi pikainen laskuoperaation kuorman painosta (pitää olla alle 500 kg), joka sentään osoittautui lailliseksi ja sitten kotiin. Aika painava kuorma mutta matka meni hyvin. Olen jo tottunut ajamaan näitä pitkiä kuormia.

Lounaan jälkeen kaikki kannettiin liiteriin katon alle. Kuvan ottaminen unohtui ja nyt ulkona on liian pimeätä. 

Pimeys tuli tänään nopeasti. Mutta kaikki puulaarit ovat täynnä polttopuita, lämmintä on yli 20 astetta sisällä. 
Syyslannoitettu on, saunan lautapino suojattu pressulla, 3 lyhtyä palaa pihalla. 
Muna/Kalles kaviar -leivät huuhdeltu alas GinTonicin kanssa ( ihan totta). Huomenna tulee ystävätär käymään. Elämä on ihanaa - totta maar.


2 kommenttia:

  1. Nyt on laudat hankittu ja päästään laudoitushommiin ennen lumien tuloa.
    Toivottavasti kuitenkin tätä lämmintä syksyä vielä riittää. Tosin se pimeä tulee niin varhain ettei ehd kovin pitkään kykkiä kukkapenkeissä.
    Ihanaa kun sisällä on lämmintä ja voi polttaa taas lyhtyjä ja kynttilöitä!

    VastaaPoista
  2. Mina olen aina rakastanut syksyä. Vaan on sade nyt aika löysässä! Aamulla lähdin etsimään uuden suppispaikan koska olen putsannut kahdesta ainoan paikan jonka tiedän. En löytänyt, 1,5 h ajelin ja samoilin ja sitten alkoi taas satamaan. Tiistaina alkaa laudoitushomma. Olen odottanut intiaanikesän tuloa koko syyskuun.
    Odotus siirretty lokakuulle.

    VastaaPoista